Ääääää! En halua olla kotona ilman teitä, Rauha ja Lahja! Tulkaa jo takaisin isänkodista! Haluan herätä aamulla siihen, että sinä Rauha työnnät kasvosi kiinni omiini ja kerrot, mitä unia näit. Haluan kinastella kanssanne kun hidastelette aamutoimissanne, haluan nauraa loistaville selityksillenne kun torun teitä, haluan harjoitella maltin menettämättömyyden jaloa taitoa. Haluan viedä teidät pyöräretkille, uimaan, puistoihin, kyläreissuille, kulttuurielämysten pariin. Haluan keskustella kanssanne kaikesta minkä ympäristö on mieleenne juolauttanut ja piilotella tuskastustani kun haluatte auttaa minua kotihommissa mutta lopputuloksena on suurempi sotku kuin aloittaessa. Haluan nostaa tiedät korkealle jalkojeni päällä, keinuttaa ja kutittaa teitä, puhaltaa masujanne, suukotella, halata, paijata ja laulaa tahattoman kolmiäänisesti!

Haluan, että jokapäiväisellä elämälläni kesällä 2009 ainoana aikuisena Astassa on tarkoitus teissä kahdessa!

Vaikka olenkin usein ihan uuvuksissa lastenhoidosta ja kaipaan omaa aikaa, tällä tavalla minä levähdettyäni ja akut ladattuani peräänne parun. No, onneksi kesälomanne on alkanut, joten ehdimme erittäin hyvin tehdä yhdessä kaikkea mitä ylle maalailin ja enemmänkin.

Uimaan ehdimme jo torstai-iltana, kun olimme Tuusulassa. Rauha, sinä kysyit varmuuden vuoksi "onkohan täällä haita?" kun tepastelit Häklin montun ruskeaan veteen. Waari oli hankkinut teille uimarenkaat ja veti teitä niitten kanssa syvässä vedessä ja sanoitte kaikki kolme että vaak vaak vaak. Minä yritin leikkiä vesihippaa ja uida teitä kiinni, mutta se olikin Rauha sinusta liian pelottavaa, kun Waari meni kutsumaan minua haiksi.

Lahjalla oli lahjoja uimarenkaalla uimisessa.

Hyvin menivät uimaharjoitukset, mutta aloitte hytistä nopeammin kuin olisimme Waarin kanssa odottaneet, joten siirryimme rannalle leikkimään hiekkaleluilla. Hiekka on ketkua ainetta, liian kuivana siitä ei saa kakkua kun se valuu tiehensä, mutta liian märkänä se taasen juuttuu ämpäriin, mokoma! Waari osasi kuitenkin löytää sopivan kosteaa hiekkaa ja tehdä kakkuja, jotka te tyytyväisinä pikku kastelukannuillanne sulatitte. Ne "möyskääntyivät", sanoi Lahja, ja minä poimin tämän loistavan uudissanan sanavarastooni, vaikka vähän myöhemmin korjasit, että tarkoititkin murskaantumista.

Hyvä Rauha, osut ämpäriin! Seuraavaksi osuit Nonnan nutturasaparoille laittamaan tukkaasi kun annoit ämpäristä itsellesi suihkun. Onneksi Nonna saunotti (ja syöttikin) meidät rantaleikkien jälkeen.

Sitten sinä Lahja huomasit, että vieressämme leikki isompi poika Äitinsä kanssa monsuunisateita ja Himalajan tulvia. Useat toinen toistaan matalammalla olleet patoaltaat murtuivat, kun poika pani monsuunin käyntiin, ja sitten niitä korjattiin minkä kerettiin. Synnynnäisenä suunnittelijana halusit kokeilla samaa pienemmässä mittakaavassa Waarin kanssa samalla kun Rauha halusi istua sylissäni. Kun sinä Rauha lopulta liityit leikkiin, kiukustuit, kun vesi ei virrannutkaan altaasta ylöspäin, vaikka teit sille hienon ulostuloväylän.

Waari on muuten Lahjan mielestä urheiluahmatti, ja itse olet Lahja mielestäsi prinsessa-ahmatti. Rauha totesi tähän, että Äiti on Madhav-ahmatti. Yhdyn kaikkiin kolmeen mielipiteeseen.

Lopulta vein teidät vuorotellen vessaan ja sillä välin Waari kuljetti toisen tenavan syvään veteen sylissään. Vessareissulla minulta loppuivat ilmeisesti kädet kesken, koska kadotin tälle valoisalle kaudelle ostamani aurinkolasit >:-( Seitsemän vuotta onnistuin pitämään tallella yhdet tällaiset rillien päälle klipsautettavat aurinkolasit, mutta nuo hukkuivat juuri parahiksi viime kesän alkajaisina, ja jotenkin olen vuoden sisällä onnistunut hukkaamaan tilalle ostamanikin.

Huomennakin joudun siis ilman aurinkolaseja mahdollisesti aurinkoiselle juttukeikalle. Tänään olin jo kahdella. Niistä toinen oli harmaannuttaa pääni etukäteen. Kaikenlaista olen teini-iässä alkaneen toimittajan urani aikana päässyt paikallislehtien viikonloppupäivystäjänä kokemaan, mutta vielä kertaakaan en aiemmin ole joutunut seurapiirihäihin! Var-maaan minä tunnistan joitain julkimoita! Juuri ennen keikan alkua angstasin autosta tekstarein Madhaville, etten halua kuokkia kamera kaulassa missään glamour-perhejuhlissa, vaan haluan kirjoittaa maagista scifiä hänen kotirouvanaan! Kiitollisuuden kyyneleet täyttivät silmäkulmani, koska minulla on mies, joka haluaisi tehdä minulle ja maailman kaunokirjallisuudelle sen palveluksen, että vapauttaa minut palkkatöistä. (Kiitollisuuden kyyneleet ihan siitä ilosta että minulla on Madhav ovat kastelleet silmäkulmani tänään kolmesti. Tähän ne päivät ilman teitä kahta johtavat.)

Keikka oli kuitenkin hauskin miesmuistiin! Sen sijaan, että olisin metsästänyt julkkiksia ja piinannut heitä samoilla kysymyksillä kuin paikalla sankoin joukoin parveilleet muut lehdistön edustajat, kuvasinkin paikalla sankoin joukoin parveilleita muita lehdistön edustajia julkkisten kimpussa. Yllä otos morsiamen ja morsiusneitojen hippaleikistä lehtikuvaajien kanssa. Haastattelin paikalle uteliaisuuttaan tulleita taviksia (heitä oli kymmeniä) ja käytin siekailematta hyväkseni heidän kykyään erottaa julkkis tuntemattomasta juhlavieraasta. Hehkutin taviksena tavisten joukossa tapahtuman hassunhauskuutta ja nautin kesästä ja siitä että kirkkoa ympäröivien hautakivien välissä, päällä ja ties vaikka allakin vilisi iloisia ihmisiä. Kyynisyys loisti poissaolollaan yhtä ihanasti ja perusteellisesti kuin Bollywoodissa konsanaan! Jututin myös paria lehtikuvaajaa, kyselin heidän työstään, joka on tällaisia pippaloita täynnä. He murjoivat hengessäni mukana vitsejä. Kaikilla oli kivaa.

Maailmankuulun hääparin perässä pinkominen ammattilaisten ja amatöörien vanavedessä olikin yhtä hauska ja jännä leikki kuin kirkkis 30-vuotispäivilläni!