Lukion luokkakokouksen* (31.5.) lähestyessä huomaan käyväni jatkuvaa sisäistä monologia. Mietin, miten vastaisin mahdollisiin kysymyksiin elämästäni; mitä oikein olen tehnyt lukion jälkeen, olenko saanut sen mistä unelmoin, miten määrittelen itseni nyt.

Lukion jälkeen en päässyt yliopistoon. Minusta ei tullutkaan vieraitten kulttuurien ja kielien tutkijaa, vaan juuri se, mitä minusta ei ainakaan pitänyt tulla: toimittaja. Geenitkö vaiko vain Isi-Waarin esimerkki sittenkin vetivät perässään, kun päätin hakea palkattomaksi harjoittelijaksi sanomalehteen kun kerran kirjoittaminen oli lempiharrastukseni. (Oli?On!)

Lukion jälkeen, itse asiassa jo lukulomalla, muutin pikkukaupunkiin, jonka asukkaista en tuntenut muita kuin mieheni sukulaiset. 21-vuotiaana sain pysyvän työpaikan sanomalehdestä, ja myöhemmin muutimme sen vedossa naapurikuntaan. Joka tapauksessa asuin kaukana ystävistäni, ja vakituinen työ, johon sisältyi paljon pakollisia ylitöitä, verotti voimia tavata muita. Eristyin. Töissä tapaamani ihmiset olivat - kesäharjoittelijoita lukuunottamatta - paljon vanhempia kuin minä. Huomasin eläväni aivan erilaista elämää kuin ikätoverini. Tunne siitä, että kävellä lonksuttelen kymmenen vuotta itseäni vanhemman ihmisen saappaissa, kasvoi entisestään kun tulin äidiksi 25-vuotiaana. Ei nykyään tulla äidiksi 25-vuotiaana. Olin äitilapsikerhon (äitisarjan) kuopus sieltä löytämäni uuden ystävän, vielä nuorempana lisääntymään uskaltautuneen Tiian ohella.

Otaksunkin, että luokkakokoukseemme saapuvista koulutovereista on jälkikasvua tuottanut tähän maailmaan minun lisäkseni kaksi tai kolme**. Useimmilla on vielä opinnot kesken, työpaikka hakusessa, elämänkumppani kenties sentään jo monilla rinnalla. Kolmenkympin kriisi lienee näkyvissä varsinkin niissä, joissa on puhjennut vauvakuume. Pitkittyneisiin opintoihin kannustavan, pätkätyösuhteita tuottavan yhteiskunnan on turha kysyä, miksi väkiluku vähenee (sehän vähenee jo; maahanmuuttajat ne pitävät Suomen väkilukutilastoa lievässä nousukulmassa).

Tajuan olevani valtavan onnekas ja siunattu ikäisekseni, mutta samalla olen pudonnut oman sukupolveni kelkasta. Joka kerta kun vietän hauskaa keskiviikkoiltaa ystävieni kanssa tunnen jossakin vaiheessa haikeutta siitä, että kymmenen rentoa vuotta 1979 syntyneelle suomalaiselle käsikirjoitetusta elämästä jäi minulta elämättä. Saman asian voi kuitenkin kääntää nurinkin päin: minulla on vielä edessä 10 vuotta enemmän kuin useimmilla muilla, jotka ovat nyt samassa elämäntilanteessa kuin minä.

Menen luokkakokoukseen ja esittelen itseni ensisijaisesti Rauhan ja Lahjan Äidiksi, mitä ensisijaisesti koenkin olevani. Toissijaisesti olen kirjailija, joka elättää itseään haavettaan sivuavilla rahakkaammilla töillä. Tuota ei pidä tulkita synkästi. Olen hiljattain havainnut osaavani elää hetkessä ja iloita siitä mitä minulla on paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Intohimoiset "miksen ehdi toteuttaa unelmiani juuri NYT" -parahdukset olivat ennen jokapäiväisiä, nykyään vain harvinaisia puuskahduksia. Voisin toki keskittyä ajattelemaan niitä unelmia, jotka eivät ole nyt käsillä, mutta sen sijaan haluan elää ja olla läsnä täysipainoisesti siinä unelmassani, joka on toteutunut. Se on äitiys.

Sirjalla pääsin taas täyttämään ystäväkirjaklassikkoa nimeltä Aikuiset ystäväni. Sain sen aikuisuustestistä 18 pojoa, mikä on yleensä kirjan omistajien mielestä pyörryttävän korkea lukema.

*) Luokkakokous on sikäli harhaanjohtava termi, että lukiomme oli luokaton. Yhteinen illanvietto onkin tarkoitettu kaikille niille, joita lukiossamme kutsuttiin "ysivitosiksi" siksi että valtaosa "ysivitosista" asteli sisään lukioomme ensimmäistä kertaa vuonna 1995.

**) Oli pakko tulla lisäämään, että käytyäni Facebook-tapahtumakutsussa olleet ihmisten kuvat läpi havaitsin kolmella olevan kuvissa pikkulapsia seuranaan. Taisi mennä arvio alakanttiin :-)

SILHUETTI
(alunperin Nomads in the Night, Liettuan euroviisu 2008)

Käy päivä taas kuin kaikki samanlaiset maatumaan
Orvot mun vaikka nukkuvat, ei lahjaa suo
unen yö julma mulle, luomillain vain kirveltää
hän jolle kaiken antaisin

Taas oon alla ikkunansa
Yön tullen tänne kiiruhdan
Leskeen ei rakastua voi hän
Yksin mun täytyy vaeltaa
Katson vain silhuettiaan

Hän naapurin on tyttäristä kaikkein eloisin -
kas näin mies rukkasilla pyyhkii haavojaan
Hautaan päin laahustin, hän kunnes naurullaan mut taas
palautti maailmaan, neitoni,

Taas oon alla ikkunansa
Yön tullen tänne kiiruhdan
Leskeen ei rakastua voi hän
Yksin mun täytyy vaeltaa

Mä öisin tänne kiiruhdan
Leskeen ei rakastua voi hän
Yksin mun täytyy vaeltaa
Nähdä vain silhuetin saan

Takaisin käännöskisojen päiväjärjestykseen: sijoituin toiseksi viimeiseksi Liettuan pateettisen euroviisun yhtä pateettisella käännöksellä ;-) Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kutakuinkin vain minä olen lääpälläni tähän kappaleeseen, ja niinpä voittajaksi selviytyi huumorikäännös. Minä taas en voinut olla lennähtämättä fantasiamaailmaani, josta löytyi juuri tämän kipaleen tunnelmaan soveltuva tarina...

Waari vei teidät eilen hevosta syöttämään, mutta ette te ihan uskaltaneet ilman hänen apuaan. Utelitte, syövätkö hevoset risujakin. Tässä Waarin ottamia kuvia:

Keräsitte myös kukkia Äitille ja Nonnalle. Minun nuoruudessani äitienpäivän kukkasia olivat valkovuokot, mutta ajat ovat näköjään muuttuneet...

Meidän suvun päivänsankareista suurin, Babuska, kertoi jymyuutisen: hän on viimein päättänyt muuttaa pienempään asuntoon rakkaasta kolmen huoneen ja keittiön asunnostaan. Se tietää paljosta luopumista, niin paljon muistoja, vierastilaa ja koriste-esinekokoelmia siellä on, mutta kun yksinasujalla on ikää jo pian 79 vuotta ja vuokrakin nousee koko ajan, on oltava rohkea. Hän elää toivossa, että uusi asunto löytyisi naapuritalosta ja jos näin käy, muutto onkin jo kesäkuussa.

En taatusti ole ainoa Babuskan kymmenestä jälkeläisestä, joka suhtautuu tutun mummolan ovien sulkeutumiseen haikein mielin. Asuin itsekin siellä kaikki lukion koeviikot, syksyn -97 ylioppilaskirjoitukset, parin viikon kesäkurssin sekä toimittajakoulun lukuvuoden.

Kävimme Waarilassa. Rauha sai astmakohtauksen jo paluumatkalla, joten se siitä ideasta, että menisitte sinne ainakin osaksi aikaa Serbian matkaamme. Tosi harmi, sillä viihdyitte erinomaisen hyvin siellä sekä Waarin matkassa lähistöllä sijaitsevan heppatilan asukkeja toljottelemassa. Nonna saunotti kun sitä pyysitte, ja rasvasikin perään. Leikkimökkiä Waarilan pihassa ei kuitenkaan ollut kuten muistelitte, Petrin pihan kanssa meni sekaisin tämä piha.

Kävimme Linnanmäellä Babarin perheen kanssa. Jotain iloa oli siitä, ettette alle satasenttisinä saaneet seurata Salmania kaikkiin laitteisiin: me aikuiset pääsimme vauvarannekkeittenne varjolla ilmaiseksi niihin laitteisiin, joihin teillä oli pääsy! Suosikkinne oli melkoisen hurja Pallokaruselli, jota te kutsuitte "Ilmapallokaruselliksi" ja "Laitteeksi jossa me lennetään!" Äiti voi siellä ja vielä enemmän Rumpukarusellissa huonosti, kun niin kamalasti pyörititte vaunua Salmanin johdolla. Piditte kovin myös niistä laitteista, joihin aikuisia ei ollenkaan päästetty, eli vanhaa vesilaitosta kiertävästä junasta sekä autokarusellista. Ylpeinä pyöritte niissä. Syksyllä syntyneelle Noman-vauvalle oli tarpeeksi menoa ja hyökytystä jo siinä, että hänet sidottiin vähäksi aikaa kaksivuotiaan isoveljen rattaisiin istumaan ;-) Ilme oli yhtä muikea kuin isommilla sähköhärveleissä!

Kotiin palasimme monimutkaisella ratikkayhdistelmällä 8-7-6. Te puhelitte, että "olipas jännittävä seikkailu" ja "me ollaan niin pieniä niin sen takia me ei jakseta kävellä kotiin". Rauha olikin umpiunessa kotiin kannettaessa, mutta Lahjan kanssa leikittiin vielä iltasella. "Leikitään, että teillä on vaan yksi lapsi!" sinä nimittäin ehdotit, ja sitten hulluttelimme esittämällä eri eläimiä ja muitten piti arvata, mitä esitettiin. Isän bravuuri oli koira, Äitin kenguru ja sinä Lahja teit mitä ihmeellisimpiä liikkeitä ja annoit meidän kertoa, mikä eläin liikkuu kulloisellakin tavalla ;-)

Runotorstai haastoi kaikki blogittajat runoilemaan tämän Henri de Toulousen maalauksen pohjalta. Selvä tapaus:

Äiti yrittää oivaltaa
mistä saisi voimia ruoanlaittoon imurointiin pyykinpesuun leikkiin ystävällisiin sanoihin lapsille,
lattianpesuun kaupassakäyntiin hameenparsintaan sukulaispuheluun miehensä lomamatkaan,
ajassa pysymiseen kuntoiluun itsensä ehostukseen ja palkkatyöhön.

Äiti lysähtää sohvalle ja avaa romaanin.

Äitienpäivä kuuluu lähestyvän. Huomenna on tarhassanne aamukahvitus ja askartelua äideille. Me menemme sunnuntaina koekäynnille Tuusulaan pitkästä aikaa testataksemme, voiko Rauha olla Waarilassa kohtauksia saamatta. Ja kotona käydään tämmöisiä sipinöitä ja supinoita:

Rauha: (Isälle) Mä kerron Äitille heti meijän salaisuuden!
Isä: Ei, älä!
Rauha: No se oli vaan vitsi.

Lahja, sinä pompit sängyllä ja nauroit kun kyselin, onko tämä muka joku trampoliini. Katselit samalla ikkunasta ulos.

Lahja: Äiti, kato! Noi talotki pomppii!
Äiti: Ai? Mä en huomaa mitään. Mä luulen että sä pompit eikä noi talot.
Lahja: Ei ku kato nyt, talot pomppii kun mä pompin!

Kyllähän maailmakin lähtee aina pyörimään kun te keksitte alkaa pyöriä.

Lage raho, Rauha! Ei kun... :-) That's the way to go! Sanoit juuri ensimmäisen englanninkielisen lauseesi! Huusit nimittäin monta kertaa TOPS IT NOW, kun kyllästyit siihen että äiti ja kohta Ranskaan palaava Claire juttelivat viimeisen kerran kasvotusten englanniksi.

Tops = stop, sen tietää jo siitäkin että tarhakaverinne Stella on Tellas.

Musiikista enemmän ymmärtävät, kertokaahan: onko olemassa jokin universaali duuri / molli? Voiko mitään melodiaa tulkita eri kulttuureissa edes kohtalaisen samalla tavalla, vai syntyykö käsityksemme musiikin surullisuudesta tai iloisuudesta ihan vain tilanteista  (ja kenties laulujen sanoista), joissa olemme aiemmin samantapaista musiikkia kuulleet?

Mietin vaan, kun kuuntelen tässä töitä tehdessäni kirjastosta lainaamaani hautajaismusiikkikokoelmaa "Dancing with the Dead - The music of global death rites". Levyllä on vainajan saattomusaa eri puolilta maailmaa, ja minun korvissani kappaleet kuulostavat voittopuolisesti iloisilta. Marssitetaan tai tanssitetaan vainaja reippaasti tai heleästi tuonpuoleiseen! Mitäpä pelättävää kuolemassa uskovalle olisi, eihän uskonto ole poissa muodista loppujen lopuksi kovinkaan monessa maailmankolkassa? Luultavasti olen kuitenkin väärässä ja kunkin kulttuurin ihmiset tulkitsevat musiikkiaan toisin.

Monipuolinen ja kerrassaan loistava levy, muuten. En usko, että edes ne, joita hautausmaat ahdistavat, voivat hermostua tähän levyyn. Jos he nyt edes huomaisivat, että kyseessä on kalmistomusiikki. Näitä tosiaan kuuntelee huvikseen taustalla :-)

Kuvassa meksikolaisia Kuolleitten päivän koristuksia eli käsinmaalattuja pääkalloja.

- Me syödään kaikki kaikki popkornit ja sitten me täytetään neljä!

Oi voi, tuleekohan teistä vieläkin huonompia syömäreitä kun teille selviää karmiva totuus: ette voi jouduttaa ikääntymistänne syömällä, olette edelleen vain kolme ja puoli, ja leikkipuistojen hierarkiassa auttamatta neljä- ja viisivuotiaitten alapuolella. Teitä kiukuttaa sekin, että tarhassa on poika nimeltä Alex joka kehtaa väittää että olette vasta kolme, tehän olette sentään kolme ja puoli!

Rauha on hurahtanut mössöön, niin kuin minäkin lapsena. Mössö valmistetaan siten, että kipon pohjalle pannaan ruokalusikallinen tai pari kaakaojauhetta. Päälle kauraryynejä ja maitoa. Syödään kauhomalla pohjalta saakka. Namskis.

Isä aloitti tänään uudessa työpaikassaan. Odotettavissa on, että hän tästä lähin palaa kotiin töistä ennen kuutta! :-)

Mitäpä muutakaan saarroksissa voisi tehdä kuin blogittaa lisää ;-) Viron tämänvuotinen euroviisu Leto svet kääntyi aivomakkaroissani kesän muodin päivittelyksi. Niinikään kesäisessä alkuperäislukemuksessa laulellaan kesävaloista sekä saksaksi, (tankero)serbiaksi että suomeksi. Tein kielillä leikittelystä sukupolvikysymyksen; nuorten ja vanhojen on joskus vaikea ymmärtää toisiaan, vaikka mukamas suomea kummatkin puhuisivatkin!

Ällistykseni oli äsken suuri, kun huomasin saavuttaneeni tällä hopeamitalin. Koskaan aiemmin en ole näin hyvin käännöskisoissa menestynyt!

TÄMÄN KESÄN MEKOT

Tuoko on vaate muka?
Kankaan pois saksi kuka?
(Mun silmät sulaa!)

Luuletkos tyttäreni
moisessa kulkevasi?
(Hän paljastaa!)

Riettaita hellemekot nyt
Teineillä hellemekot nyt
Kaipaavat hellemekot nyt
Parsintaa hellemekot nyt

Loppui nyt viikkoraha
Strippausta en rahoita

"Kuuluisit vanhainkotiin hei!
Kalkkikset vanhainkotiin hei!
Muodista yhtään tajuu ei!
Kalkkikset vanhainkotiin hei!"

Loppui nyt viikkoraha
Herjausta en rahoita
(Puheistaan jo punastun)

"Siitäs sait! Poikakaveri!
Siitäs sait! Rahat ojensi!
Siitäs sait! Kesäasuni!
Siitäs sait! Puen päälleni!"

Riettaita hellemekot nyt
Teineillä hellemekot nyt
Kaipaavat hellemekot nyt
Parsintaa hellemekot nyt

(Boikotti hellehelmoille!)

:-) Ihanaa lähteä Belgradiin, kun kakkos- ja kolmossuosikkini osoittautuivat viisufanien eilisessä Serbia- ja esikatseluillassa mieheni ykkös- ja kakkossuosikeiksi! Ihana oli myös Om Shanti Om, kerta kaikkisen upea elokuvakokemus, mutta siitä kirjoittanen lisää myöhemmin. Kiitos Dagmar kun toit sen tänne tullessasi!

Juuri nyt puolimakoilen sohvalla. Yritin hoitaa Liettuan käännöskilvan valvojan tehtäviä samalla kun te katsoitte minuun nojaillen lasten DVD-levyä. Liian isojen lasten; Olipa kerran löytöretket tuuditti teidät uneen, ja nyt olen jumissa ja saarroksissa kahden nukkuvan lapsen alla, tietokone sohvan käsinojalla ;-) Väsähditte kun Isä oli kanssanne pitkään puistossa. Eilen kävitte Isän kanssa ostamassa hiekkaleluja kun minä kokkasin ja yritin vähän siivoillakin. Suurin osa hiekkaleluista kuitenkin varastettiin saman tien, kun päästitte ne hetkeksi pois silmistänne puistossa!

En usko hiekkaleluvarkaisiin vaan pidän todennäköisempänä selityksenä sitä, että joku pikkulapsi väitti hoitajalleen, että nuo ovat minun, ja hoitaja uskoi (kuten varmaan lapsikin uskoi itseään).

Tänäänkin ajoin teidät ja Isän ulos, koska minua haastateltiin väitöskirjaan. Se yhdistää naistutkimuksen ja uskontotieteen; aiheena on suomalaisten naisten viehtymys hindulaisuuteen. Nauhurille meni tavattoman mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin riemulla ja pitkällisesti vastasin, ja uskon että tutkija tulee meille uudelleenkin kylään ihan siviilinä, sen verran vahvaa samanmielisyyttä tunsimme :-)

Mummu, minäkin saan tästä osani.

Lahja (huomaa, että minulla on kuukautiset): Äiti, sattuuks sua?

Äiti: Ei, ei kuukautiset sillä tavalla satu.

L: Miksi sulla on kuukautiset?

Ä: Ööh... siksi kun mun masussa ei ole vauvaa. Siellä on kumminkin vauvalle sellainen... talo, jonka seinät valuu ulos jos sinne ei tuu vauvaa. Sillon ku te olitte mun masussa mulla ei ollu kuukautisia.

Myöhemmin:

Rauha: Äiti, sä ja Isä ootte jo niin vanhoja ettei sun masuun enää tuu vauvaa.

Ä: Ei, en mä vielä niin vanha ole! Kyllä mun masuun vois tulla vauva, mutta kun Isä ei haluu kun sen mielestä kaksi lasta riittää. Sitä paitsi jos se suostuis, mä mieluummin hakisin meille jonkun sellasen lapsen, jolla ei oo Äitiä ja Isää.

L: Niin sittenhän sä voisit olla sen Äiti ja Isä vois olla sen Isä ja se vois olla meijän pikkusisko!

R: Niin!

Ä: Niin, mutta kun Isän mielestä teissä on ihan tarpeeksi.

L: No mutta sehän vois mennä oikein hyvään piiloon ettei Isä huomais niin sitten se vois tulla meille!

Ä: (pidättelee nauruaan) Mutta kyllähän se lapsi varmasti toivoisi että teidän Isä on senkin Isä jos se täällä asuisi.

R: Sehän on surullinen lapsi koska sen vanhemmat on kuollu!

Vapise, Isä. Vielä juuri ennen nukkumaanmenoa te ilmoititte haluavanne isosiskoiksi. Teistä kun olisi niin kiva hoitaa, opettaa ja komentaa jotakuta ;-) Tämän teitte selväksi Isällekin kun hän juuri äsken heräsi, hänhän palasi yöllä kotiin.

Todettakoon vielä, että eilinen positiivisesti raitis vappumarssi oli mahtava, eikä vaan vuoden tähän mennessä lämpimimmän päivän johdosta. Kulkuetta johtivat afrikkalaiset rumpalit ja salsatanssijat sekä alusvaatemallit, jotka esittelivät Raittiuden Ystävien uutta Selvin päin pesään -mallistoa (aikuisempi versio edelliskesien Selvin päin kesään -kampanjasta - vaadimme parempaa seksiä ;-). Me muut saimme uudet En usko humalaan -paidat. Niissä jaoimme kukkia ja lisätietoa kaipaaville Kännikapina-korttejakin. Kaikkien tanssijalka vipatti. Te tytöt huiskutitte vappuhuiskianne, jotka myöskin saitte. Kaikenikäistä jengiä oli mukana, miehiä ja naisia, ja 90% vastaantulijoista riemastui meidän näkemisestäme spontaanisti, oli ilo katsella hymyjen leviämistä kasvoille :-) Kierrettyämme melkeinpä koko keskustan pysähdyimme lopulta Ruttopuistoon, jossa saimme salsanäytöksen ja -oppitunnin. Ostin teille ilmapallot, tosin harmikseni nuori ilmapallokauppiatar piti Winx-myyntipuheen jonka seurauksena te valitsitte samanlaiset typerät pinkit pallot, joissa poseeraa vähäpukeinen nilkannyrjäytyskorkokenkäinen piirroshahmo.

Ja oi Suomen nuoria. Meidän keskellämme Ruttopuistossa istui valmiiksi joukko mustiin pukeutuneita noin 15-kesäisiä tyttöjä. Yksi heistä soitti kaverilleen.

- V*ttu tää vappu on niin p*rseestä, me yritetään v*ttu pitää piknikkiä täällä ja et v*ittu ikinä arvaa mitä tääl on: joku h*lvetin kännikapina! En usko humalaan, v*ttu, selvin päin pesään! Mä sain niiltä kukanki ja ihan rohkeesti laitoin sen kaljatölkkiin.

Kiitos, Rauha! Joku eli sinä on viimeinkin löytänyt suomalaisen vaihtoehdon lainasanalle "teksti". Kas tässä esimerkki sanan luovasta uudiskäytöstä:

- Mä leikkaan tän ihan tylsän lukemuksen.

(saksit äidin vanhaa kalenteria, jossa on tekstiä)

Tänään ei enää näy Lahjalla olevan kuumetta, mutta tarhaan en teitä katso voivani viedä. Sen sijaan olette aivan tarpeeksi terveitä lämpimässä kevätsäässä raittiille vappumarssille ja ilmapallo-ostoksille :-) Pidän peukkuja, että löydämme vielä uusia perheystäviä Raittiuden Ystävistä. Työasioissa jutellenkin on jo selvinnyt, että monilla on siellä aivan teidän ikäisiänne lapsia.

------------------------

Lisäys: laitan tänne ystävältä saamani viestin niin ehkä joku muukin intoutuisi auttamaan tutkijoita mäessä :-) Eli rohkeasti vain osallistumaan!

Hei,

Haluaisitko osallistua tieteelliseen tutkimukseen ja saada korvaukseksi henkilökohtaisen maailmankuvaprofiilin? Pyrimme tutkimaan, millaisia käsityksiä suomalaisilla on maailman olemuksesta,
uskontoon liittyvistä asioista ja yliluonnollisista ilmiöistä, ja millä tavoin ihmiset eroavat näiden asioiden suhteen.

Korvaukseksi tutkimukseen osallistumisesta saat henkilökohtaisen maailmankuvaprofiilin. Saat profiilin heti, kun olet täyttänyt lomakkeen.

Tutkimus tehdään verkkokyselynä, joten voit tehdä sen tietokoneella missä ja milloin haluat. Aikaa tutkimukseen kuluu noin 15 - 25 minuuttia. Lomake tulee täyttää kerralla, joten varaa itsellesi
tarpeeksi aikaa, jotta ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.

Tutkimus on kaikille avoin, joten kaikki halukkaat voivat siihen osallistua. Lomake sulkeutuu 9.5.2008, minkä jälkeen tutkimukseen ei voi enää osallistua. Mikäli osallistuit samanlaiseen tutkimukseen
viime kesänä, älä osallistu uudestaan.

Osallistu kyselyyn osoitteessa:

http://www.helsinki.fi/psykologia/m1.html

Tulemme myös kysymään, haluatko osallistua jatkotutkimuksiin. Jos haluat, tarvitsemme yhteystietosi. Koska tutkimusta johtavat psykologit, meillä on vaitiolovelvollisuus eikä tietojasi näin ollen anneta kenellekään.

Tervetuloa mukaan!

Annika Svedholm
Psykologian laitos
Helsingin yliopisto

Mokomat nukkujien leikkijät, keskeytitte yhden Shammi Kapoorin ensimmäisistä musiikkinumeroista, joissa hän ei vielä ihan uskalla irrotella niin kovaa kun myöhemmin. Ensin pitää vähän tapailla, olisiko ensimmäiselle jumalan lailla tanssivalle miehelle tilausta Bollywoodissa.

Lahjalla todettiin eilen korvatulehdus unettoman, korvakipuparkuisen yön jälkeen. Psykologinen muuri estää minua keskittymästä työntekoon kun te olette hoidossani keskeyttämässä vähän väliä, joten odotan avuksi saapuvaa Nonnaa (hän tuli eilenkin avuksi) ja tuijotan Reetalta lainaamaani elokuvaa Dil Deke Dekho (1959).

Lahja, sinä olet kovin ihmetellyt, miksi jotkut ohjelmat ovat harmaita. Kun selitin Katariinan ja Munkkiniemen kreivin kohdalla, että tämä filmi tehtiin silloin kun Babuska oli pieni tyttö eikä silloin vielä osattu laittaa väriä filmeihin (näin vähän historiaa oikoen), keksit Lahja heti että sittenhän elokuvan pikku-Mauritzkin on jo kasvanut isoksi ja sillä on jo harmaa tukka.

Sunnuntaina Karkkilassa, kun mistään korvakivuista ei ollut tietoakaan, arvelitte ääneen että Mummu ja Petri saavat vauvan naimisiin mentyään.

Mummu: Niin ei tule tapahtumaan.
Rauha: Mutta kun sulla on tissitkin.
Mummu: Niin, mutta vaikka Mummulla onkin tissit niin ei Mummu enää voi saada vauvaa kun Mummu on jo niin vanha.
Rauha: Et sä ole vanha kun sulla ei oo ruskeeta tukkaa.

Tämähän juontaa juurensa siihen, että minä olen ennustanut teistä brunetteja sitten kun olette vähän vanhempia (teidän korvissanne siis näköjään vanhoja ja hedelmättömiä), ovathan niin monet ikätoverit paljon, paljon vaaleampia tukaltaan.

Mummu on muuttanut ison talon emännäksi ja tehnyt talokaupat vanhasta asunnostaan. En voinut kuin ihailla mykkänä Petrin talonrakennustaitoja, ja erikoinen mutta toimiva ja kodikas pohjapiirustuskin oli itse piirretty. Karkkila on kuitenkin pieni kaupunki eli uusi Mummula ei ole kaukana vanhasta.

Leikkimökinkin laittajaksi Petri osoittautui, ja te viihdyitte hyvin sen asukkaina.

Petri on ottanut kaikki nämä kuvat. Kiva kun suvussa on nyt yksi piha lisää, siitä on kesällä vieläkin enemmän iloa.

Vaan nyt Nonna saapuikin, ja pääsen töitä tekemään.